Vihaan tekniikka-talous-hallinto -kompleksia.
Koko systeemiä: insinöörialoja, myyntiä, toimistotyötä
ja kaikkea mikä niiden piirissä on.
Sanalla sanoen: koko systeemiä.
Inho on myötäsyntyistä eikä sillä ole suoraa yhteyttä moraaliin.
Kaikki on paskan läpäisemää.
Ei tarvitse kysyä miksi en ole koskaan innostunut työelämästä.
Kaikki on tukahduttavan paskan läpäisemää.
Mikään ei pakene ankeuden totaliteettia.

Keksi mikä tahansa ala ja se on osa ankeutta.

Ja vaihtoehtoisuus on "hulluja monen värisissä vaatteissaan" -jalansijattomuutta.
Reaktiivisessa suhteessa systeemiin, osa sitä.
Skenetouhu on pelleilyä. Kuunnellaan vain jotain skenemusiikkia. Todella jalansijatonta.
Yritetään hengailla maailman ulkopuolella.
Perustaton perusta on siellä muoti, olkoonkin että se voi olla sitä, että pukeudutaan huonosti.

Maatalous, tuo tarpeellinen työ par exellance, on myös paskaa.
Siellä on eläimet ankeudessa ja viljaa puidaan systeemin puimureilla.
Tukia ja kaikkea. Maatila on lohduttoman ankeuden kuva.
Luomuviljely on reaktiivisessa suhteessa tähän.
Enää ei ole grundia, perustaa maanviljelyssäkään.

Ja vegaanisuuskin on vain tekninen ratkaisu teknisiin ongelmiin.
Se on itsen typistämistä. Siinä ei ole elämää. Siinä ei ole grundia.

Kaiken läpäisee systeemin paska.

Ainoa adekvaatti reaktio ankeuden totaliteettiin on masennus.


(Tai kenties on vielä jokin hämärä hippimökki,
jossa tanssitaan, pidetään ihmistä hyvänä ja lauletaan,
jokin paikka, jonne systeemin ankeus ei yllä.
En väitä että se olisi täysin mahdotonta.)