pidätetty kaipuu maailman ääriin
humahtaa auki savannina rikkoen pienen tietoisuuden
gnuiden vaeltaessa isoissa joukoissa

jos edes kerran pääsisi pakkopaidastaan
aivoissa, rinnassa, jäsenissä heltiäisi
kuin tuhat kilometria joka suuntaan
muuta kuin suomalainen kauneudesta siivottu kaupunki

jossa yritys löytää sielulleen paikka livahtaa ulos on tuomittu ikuisesti epäonnistumaan

maailma on juokseva joki ja siinä kulkevat neulaset

maailma on vastaus rukouksiin joita ei-olevat tyhjyydessä hokevat

maailma on oman onnensa nojassa huojuva jättömaa jossa emanaation säteet tuntuvat enää heikosti

maailma on torimyyjän virnistys kun hän kaiken katoavaisuutta uhmaten käärii hauen paperiin

huhtikuussa aurinko heittelee katupölyä

ja illalla sen laskeuduttua nuoret maleksivat siihen tenniskengillään luonnoksen tulevasta kesästä

Vakiopaineen edessä vakosamettihousuiset boheemit polttavat tupakkaa

ja katselevat alhaalla siintävän kävelykadun valomainoksia

parvi variksia laskeutuu kirjaston portaille kuin kaksitoista tuomion merkkiä

ja savanni jäätyy kiinni äkkikylmään kevätyöhön