pidätetty kaipuu maailman ääriin
humahtaa auki savannina rikkoen pienen tietoisuuden
gnuiden vaeltaessa isoissa joukoissa
jos edes kerran pääsisi pakkopaidastaan
aivoissa, rinnassa, jäsenissä heltiäisi
kuin tuhat kilometria joka suuntaan
muuta kuin suomalainen kauneudesta siivottu kaupunki
jossa yritys löytää
sielulleen paikka livahtaa ulos on tuomittu ikuisesti epäonnistumaan
maailma on juokseva
joki ja siinä kulkevat neulaset
maailma on vastaus
rukouksiin joita ei-olevat tyhjyydessä hokevat
maailma on oman
onnensa nojassa huojuva jättömaa jossa emanaation säteet tuntuvat
enää heikosti
maailma on
torimyyjän virnistys kun hän kaiken katoavaisuutta uhmaten käärii
hauen paperiin
huhtikuussa aurinko
heittelee katupölyä
ja illalla sen
laskeuduttua nuoret maleksivat siihen tenniskengillään luonnoksen
tulevasta kesästä
Vakiopaineen edessä
vakosamettihousuiset boheemit polttavat tupakkaa
ja katselevat
alhaalla siintävän kävelykadun valomainoksia
parvi variksia
laskeutuu kirjaston portaille kuin kaksitoista tuomion merkkiä
ja savanni
jäätyy kiinni äkkikylmään kevätyöhön