tänään kausaalisuuden murtumista vuotaa sisään olemassaolon kauhua

tänään polku johtaa metsäaukiolle jossa lojuu kuolleita ruumiita

tänään menneisyys on trauma joka kertautuu uusina traumoina

tänään tulevaisuus on takana sulkeutuva rautainen portti ja ikuisesti edessä jatkuva tyhjä tie

tänään aidointa on halu sulkea silmät ja nukahtaa koskaan heräämättä

tänään kausaalisuuden murtumista vuotaa sisään olemassaolon iloa

tänään polku johtaa metsäaukiolle jossa rakastettu tulee vastaan avojaloin

tänään menneisyys on onni joka kertautuu uutena onnena

tänään tulevaisuus on tie haaveiden kaupunkiin jota kulkee parhaiden ystävien kanssa

tänään aidointa on halu antaa lahja jokaiselle vastaantulijalle ja kiittää korkeinta

tuskan kylmät aallot repivät ruumistani

pimeän silmä valvoo minua yöt ja päivät

makaan painavan raudan alla

lempeä tuuli, vihreä metsä, kirkkaan sininen joki