kirkkaassa kuolinpalossani hyppäsin ruutuhyppyä
kuuntelin kun leonard cohen lauloi suzannea
seuraava kappale oli partisan
we have tree of us this morning, i'm the only one this evening
suomen ortodoksinen kirkko
ja suomen evolutionistisluterilainen kirkko
hyviä kirkkoja molemmat
kirkkaassa kuolinpalossani katsoin vastaantulijoita silmiin
vanhat ystävät näyttivät vihollisilta
ja viholliset vanhoilta ystäviltä
kierkegaardilainen isän rahoittama kyfoottinen elämä
ei yhtä paljon tekstiä, mutta taatusti yhtä monta salanimeä
jos kierkegaard eläisi, hän kirjoittaisi blogeja
minuun on tarttunut kuoleman sulava käytös
nopeasti syttyvät asemiinsa palaavat hymyt
kuin pelinrakentajan itselleen antamat läpisyötöt
ja tuska voidaan korvata keveillä merkeillä
elämänjano kahdeksanosaisella tiellä
mutta siellä se on
ja kuollessasi et haluaisi vielä lähteä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kahdeksanosainen tie elämänjanoa sammuta.
VastaaPoistaElämänjano on ja pysyy, vain se kärsimys katoaa, mikä syntyy yrityksistä saada elämää juomalla janoa sammutetuksi.
Näin väitetään.
Hyvä runo, yhtä kaikki.
Tai en tiedä, voihan se janokin sammua.
VastaaPoistaAsia selviää varmaan vain tietä kulkemalla.
Tarkemmin ajateltuna, parempi kun en sano asiasta yhtään mitään.
VastaaPoistaPientä piikittelyä idän suuntaan.
VastaaPoistaCMX:n Yrjänä laulaa:
"Kun katsot molemmilla silmillä
on vain tanssi ei mitään muuta
mutta päästäksesi sinne
sinun on kuljettava loputtomat kilometrit."
Itselleni tuo kahdeksanosainen tie kuulostaa vähän tuommoisilta loputtomilta kilometreiltä. Mutta olenkin taipuvainen kallistumaan näissä asioissa lännen suuntaan.
Ja kyllä monessa paikassa väitetään juuri että elämänjano lähtee kahdeksanosaista tietä kulkemalla.
VastaaPoista